Ehkä tänään voin paremmin.

Moni ei ehkä ymmärrä, miten ihanaa on, kun saa tehdä jatkuvasti jotain. Ei toki ihan joka sekunti tarvitse olla kädet rullaamassa, mutta että tekemistä riittää ja homma tuntuu sujuvan. Turhautuminen on päivän sana monissa kouluissa. Siksi itse haen nyt töihin ja jos töitä saan, kouluni jää kesken. Taas.

Isoja päätöksiä, mutta niitä on tehtävä saadakseen jotain aikaan.
En usko että tuo koulu tuosta paremmaksi muuttuu. Annanpa siis sijaa toisille, sillä ylikansoittuminen tuolla luokalla on se suurin ongelma - tekemistä ei riitä kaikille koskaan. Toinen suuri ongelma on se, etteivät opettajat tunnu pystyvän pitämään sitä punaista lankaa puheessaan kovin pitkään. Siispä monet meistä jäävät jälkeen tai eivät opi oikeastaan mitään.
Moni on myös poissa pitkiä aikoja, toiset kiinnostuksenpuutteen, toiset vaivojensa takia. Itselläni on ollut todella paljon stressimigreeniä lähiaikoina, johtuen nimenomaan turhautumisen aiheuttamista ylijämäenergian purkauksista. Kumma juttu.

Joku sanoi, ettei missään koulussa ole mukavaa. Onko näin oltava?
Entä jos jossain onkin opinahjo, jossa voisi tuntea itsensä täyspäiväisesti oppivaksi ja sisäistäväksi, jossa asiat tulisivat helposti esiin (ilman että täytyy etsiä kissojen ja koirien kanssa, että missä se seuraava oppitunti pidettiinkään) ja jossa ei tuntuisi jatkuvasti siltä että tämähän ei edisty eikä sitten millään.
Mieti nyt. Olisihan se mahtavaa.

Töissäkäyvänä voisin sentään tehdä hommaa joka tuntuu itselle hyvältä eikä tarvitsisi miettiä raha-asioita niin pirun tarkkaan. En yleensä hirveästi kyllä edes tuhlaile, olen ihme säästöhippi, mutta olisihan se mukavaa olla varaa joskus johonkin vähän laadukkaampaankin kuin halvimpaan.

Tahtoisin kiittää paria ihmistä, mutta tehnen sen oikeassa elämässä. Jonain päivänä. Ehkä tänään. Hyvää yötä.