Tämä aamu ei ollut erilainen.

Kasvit eivät oikein menesty huoneessani, kun tänne paistaa aurinko niin vähän aikaa. Sama pätee nähtävästi myös tavoitteisiini. Aamu on aina aurinkoinen, sen jälkeen saadaankin katsella kun taas muutan kaiken myrskyisäksi.

Odottelen puhelua. Melko huolestuttavaa puuhaa tällainen.

Kaikkea pitäisi tänäänkin väsätä.
Voisin mennä tänään antikvariaattiin ja kirjastoon katselemaan sarjakuvia.
Ehkä rentoutuisin vähän.

Nyt soipi kappale, jossa lauletaan eräs eniten lainaamistani lyriikoista.

"I never wanted to kill,
I am not naturally evil!
Such things I do,
just to make myself
more attractive to you.
Have I failed?"
(Morrissey)

Tässä asunnossa istuessaan voi tuntea elämän värähtelyä pitkin taloa.
Yläkerrassa tapahtuu koko ajan jotain, hissi kolahtelee, bussi rullaa vierestä harva se hetki.
Minun huoneessani ei mikään muutu. Kaikki pöly on jämähtänyt, eikä se nouse ennen kuin jotain suurta tapahtuu. Ennen kuin olen löytänyt jotain oikeaa, lehtiä ja pölyjä nostattavaa Tuulta.

Upoksissa.